lauantai 31. toukokuuta 2014

Kylmäemalitestausta

Jokin aika sitten innostuin kokeilemaan kylmäemalia, tai koruhartsia, millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Pakkauksessa oli kaksi pulloa, toinen sisälsi itse hartsin, toinen koveteaineen. Ne tuli sekoittaa keskenään tietyssä suhteessa. Jostain syystä en ole vieläkään saanut hartsia kovettumaan ihan kivikovaksi, vaikka olen kokeillut laittaa kovetetta enemmän, kuin ohjeessa sanotaan. Se jää aina hieman pehmeäksi pinnasta (eli jos kynnellä painaa, jää jälki joka häviää pikkuhiljaa). Täytyy vielä koittaa säätää aineiden suhdetta. Kyllä sen täytyy jonain päivänä osua kohdalleen. Kävin jo kerran kyselemässä tuotteen myyjältä, mitä olen tehnyt väärin, hän sanoi laittavansa aineita lähes 50/50.

Emalin hyvä puoli on se, että korupohjaan voi upottaa esim. kuvan ja/tai pieniä esineitä, jotka aineen kovetuttua ovat tiukasti ja vesitiiviisti kiinni. Jos pohjalle haluaa laittaa esim. valokuvan, täytyy se sivellä molemmin puolin liimalakalla ja antaa kuivua kunnolla ennen kylmäemalin lisäämistä. Pintajännitteensä ansiosta emalilla saa koruun kauniin kuperan pinnan.


Tässä muutamia esimerkkejä riipuksista ja rintakoruista, joihin on laitettu pohjalle kuva ja upotettu pieniä koristeita.




Pariin koruun kokeilin lisätä kynsilakkaa värjäämään emaliseosta. Emalille on olemassa myös ihan oikeita väriaineita. Kynsilakka toimi ihan Ok, osa kovettui vasta viikkojen päästä!

Lisäksi emalilla voi liimata esineitä toisiinsa. Se on kuitenkin hieman hankalaa, sillä ennen kovettumistaan emali on erittäin juoksevaa. Kappaleet täytyisi saada pysymään paikoillaan vaakatasossa tai muuten ne liukuvat erilleen. Sain kuitenkin liimattua allaolevat vanhat metallinapit sormuspohjiin. Poistin ensin nappien takaa kiinnityslenkit katkaisupihdeillä, sitten laitoin napin pohja ylöspäin pöydälle ja lisäsin tipan emalia ja päälle sormuspohjan. Aluksi pöytää ei saanut yhtään täristää, ettei sormuspohja olisi liukunut pois napin päältä. Yhdestä napista tuli solmioneulan koriste.


Vastoinkäymisistä huolimatta aion vielä selvittää sopivan sekoitussuhteen. Tällä tekniikalla koruista saa nimittäin todella kauniita ja kestäviä.

Ei kommentteja: