Tuunatut joulupallot

Tässä helpoo askarteluvinkki joulunaluspäiviksi jos ei jostain syystä ole muuta tekemistä!

Tarvitset vain vanhoja muovisia joulupalloja, joista saat kannat irrotettua.

Lisäksi tarvitset erikeeperiä, lahjapapereita sekä nauhan pätkiä.

Sitten vaan leikkaat paperit ohuehkoiksi suikaleiksi ja levität liimaa niihin tai suoraan pallon päälle. Paperia joutuu ehkä laittamaan useamman kerroksen, jotta pallon pinta peittyy kunnolla.

Paperin saa liimattua siististi pallon jokapuolelle, kun kannan ottaa siksi aikaa irti, eikä paperia liimaannu sen päälle. Kanta on helppo napsauttaa paikalleen kun liima on hieman kuivunut.

Valmista tuli! 

Jouluvalmisteluja

Yksi ihanimmista asioista joulussa on lähteisten muistaminen ja itse ainakin rakastan lahjojen paketoimista. Saatan käyttää paljonkin aikaa yhden kauniin paketin tekemiseen. Mutta aattona minua säälittää aina kun paketit revitään auki ja kauniit paperit rytätään roskapusseihin. Suuri osa papereista on myös kierrätyskelvottomia. Olenkin kaikkien mummojen tavoin alkanut säästämään hienoja ehjiä lahjapapereita tulevaa käyttöä varten. Läheiseni tietävät jo tämän hullutuksen ja mm. siskoni osaa jo avata lahjansa niin, että kauniit paperit säilyvät mahdollisimman ehjinä.. :D

 

Nämä paketit on tehty vanhoista käytetyistä joulupapereista ja pakkauspaperista sekä nauhoista. Ihan yhtä kauniita (minusta) kuin uudet paperit, pienet kurtut vaan tuovat ihanaa rustiikkista fiilistä ja toisaalta pukin kontissa paketit kuitenkin kolhiintuisivat.

 

 

Tässä vielä muutama itse tehty korurasia:

Kissankellot

Edellisessä postauksessani kerroin ensimmäisestä tilaustyöstäni. Esittelin siinä kahdet ensimmäiset korvakorut. Tässä kerron vielä kolmansista samalle asiakkaalle menneistä koruista.

Toiveena oli jotakin melko yksinkertaista, ehkä jotakin luonnonläheistä. Jonkin aikaa mietin, mitä se voisi olla, kunnes minulle tuli mieleen kaunis ja herkkä kukka; kissankello. Olen itse aina pitänyt kovasti kyseisistä kukista.

Hattivatit

Tältä korvakorut näyttivät ennen terälehtien sahaamista, pinnan hiomista, sekä kiillotusta. Ennen näitä vaiheita oli kierrätyshopealevystä sahatut osat työstetty muotoonsa ja juotettu toisiinsa. Alemmassa kuvassa terälehdet on jo sahattu ja taivutettu muotoonsa. Jäljellä on enään "heteiden" sekä koukun kiinnitys, leimaus sekä kiillotus.

Kiillotuksen jälkeen.

Korujen sisällä olevat heteet kilisevät kauniin heleästi osuessaan kellon sisäreunoihin. Voisi luulla äänen tekevän hulluksi, mutta ainakin omasta mielestäni ääni on mukavan rauhoittava.

Korvakorut koukkuineen ovat siis 925 kierrätyshopeaa.

Sydämet ja Lehmukset

Sain loka-marraskuun vaihteessa ensimmäisen tilaustyöni. Minulta tilattiin kolmet erilaiset korvakorut kolmelle eläkkeelle jäävälle naiselle. Kaikkien korujen tuli olla erilaisia, saajiensa näköisiä ja tyylisiä.

Tässä kahdet ensimmäiset:

Sydämen muotoiset korvakorut on tehty vanhoista hopealusikoista ja koukut sulattamalla "romu"hopeasta. Tilaajan yhtenä toivomuksena oli, että yksissä korvakoruissa voisi käyttää vanhoja lusikoita. Näissä korvakoruissa tämä toive toteutui, vaikka lusikan muoto ei näissä enää juuri näykään.

Lehtikorvakorujen idea sai alkunsa kotimatkalleni pudonneista lehmuksen lehdistä, jotka ovat mielestäni kauniin sydämen muotoisia. Pehmeän pyöreän muodon tein takomalla ja lehtiruodot punsselilla ja kaivertimella. Kaivertaminen vaatii vielä paljon harjoitusta, mutta muuten lehden muoto oli mielestäni hyvä. Näissä korvakoruissa on myös käytetty 925 kierrätyshopeaa.

Purkki

Tämä oli ehdottomasti syksyn suuritöisin tehtävä. Teimme siis tällaisen purkin hopeasta. Saattaa näyttää ihan helpolta hommalta, mutta jos ei ole koskaan juottanut ja viila sekä sahakin pysyvät kädessä vasta juuri ja juuri, se ei ole helppoa.

Aluksi hopealevy taivutettiin niin, että sivut saatiin toisiaan vasten. Yllä olevassa kuvassa purkin sivusauma on juotettu kiinni ja sitä on alettu lyömään muotoonsa.

Kansi ja pohja tehtiin samasta levystä. Ne lyötiin sopivasti kuperiksi ja juotettiin tiiviisti kiinni pohjaan ja kanteen. Seuraavaksti kansiosa sahattiin irti.

Sitten vuorossa oli ns. sarjan juottaminen. Jotta kansi saataisiin pysymään tiukasti kitkan avulla kiinni, oli sarja mitoitettava tarkasti sopivaksi.

Suurin työ purkin teossa oli pintojen viilaamisessa. Purkkia työstettäessä siihen tuli naarmuja ja kolhuja, jotka oli kaikki saatava pois ennen filssausta ja kiillotusta.

"mä tahdon filssaa, filssaa"

Leimat kylkeen ja pian alkaa kiillotushommat!

Loppujen lopuksi kova työ palkittiin ja pääsin peilailemaan itseäni ihanan kiiltävän purkin kyljestä.

Back to school!

Aloitin siis syksyllä Korumuotoilijan opinnot Lahden Muotoiluinstituutissa. Syksy on tuntunut toisaalta rankalta, toisaalta olen nauttinut kaikesta aivan suunnattomasti. Elämänmuutos oli minulle niin iso juttu, että vasta nyt alan pikkuhiljaa ymmärtämään, mitä onkaan tapahtunut. 

Eräänä kesäisenä iltapäivänä olin tulossa töistä kotiin. Koko matkan aikana en pystynyt ajattelemaan mitään muuta, kuin postiluukusta oven eteen tipahtanutta kirjettä. Tiesin, että vastaus valintakokeiden tuloksesta tulee tuona päivänä. Mietin, että jos kuori on ohut, tiedän jo avaamattakin, mitä siinä lukee; "pahoittelemme, sinua ei tällä kertaa valittu...". Mutta jos se on paksu! Entä sitten? Se Voi tarkoittaa että pääsin. Kylmä hiki otsalla avasin oven. Siinä se iso valkoinen kirjekuori makasi lattialla. Sydän alkoi hakkaamaan nopeammin ja kädet täristen nostin kirjeen lattialta. Se oli Paksu! Ajattelin että ei nyt vielä kuitenkaan kannata innostua ja keräsin rohkeutta kirjeen avaamiseen. Lukiessani ensimmäisiä sanoja, "sinut on valittu...", en oikein voinut uskoa silmiäni. Piti laittaa kuva kirjeestä kaverille, etten vaan ollut ymmärtänyt mitään väärin. Sitten vaan soittelemaan äidille ja isälle.

Koulun alkaessakin odotin kokoajan että nimeni puuttuu jostain listoista, koska on tapahtunut jokin virhe, eikä minua ollut tarkoitus kutsua opiskelemaan. Näin ei kuitenkaan ole, ainakaan vielä, tapahtunut. 

Alkuun minua jännitti, miten tämä "opiskelijaelämä" lähtee sujumaan ja miten saan työasiat järjestymään, mutta palapelin palaset tuntuvat loksahtelevan kasaan ihan mukavasti. Minusta on ihanaa, kun jo edellisenä päivänä odotan seuraavaa päivää koulussa. Onhan tämä ollut toisaalta rankkaakin, varsinkin loppusyksyn aikana on ollut todella paljon tehtävää. Mutta niistä kerron seuraavissa postauksissa enemmän.

Tässä muutama kuva opiskelun alkumetreiltä:

Tässä minun työpisteeni ja työkalupakkini.

Sitten vielä ensimmäisten viikkojen harjoitustöitä:

Viilausharjotustikku Before

And after

Ensimmäinen sormustreeni

Sama sormus hopeoituna

Sydämellinen koru

Tällaisia on tullut tehtyhä jossain vaiheessa loppukesästä, mutta onpa jäänyt postaamatta, kun elämä on olllut yhtä myllerrystä tässä syksyn (ja talven, onhan nyt jo joulukuu?!?) aikana. No tässä nekin nyt sitten ovat.

Kaulakorussa on käytetty punaisia lasihelmiä ja kullan väristä koruvaijeria ja korunosia. Korvakorut samoin lasihelmistä ja kullanvärisistä osista. Nämä tein tilauksesta työkavereilleni

Paketit valmiina annettaviksi.

Helmii

Sain kummitädiltäni pussillisen erilaisia helmiä, joista hän toivoi saavansa pari korua. Osa helmistä oli muovihelmiä, osa lasihelmiä. Pienillä lisäyksillä näistä tuli aika kivoja!

Vaaleanpunaisista muovihelmistä tein kaulakorun ja siihen sopivan rannekorun. Kaulakorua somistin kaloteilla, jotka ostin joskus erään konkurssiin menneen askarteluliikkeen alennusmyynnistä. Rannekorun sydänriipus on vanhasta kaulakorusta.

Muovihelmien lisäksi kummilla oli kaksia erilaisia lasihelmiä, joista molemmista sai yhden rannekorun. Laitoin sisään ihan vaan kuminauhan, koska se on vaan niin helppo ja kätevä. Turkoosit helmet saivat seurakseen enkeliriipuksen, joka sekin on kierrätyskamaa.




















Eräänä iltana sain hätääntyneen viestin puhelimeeni ; tytön onnenrannkoru oli hävinnyt koulussa, osaisinkohan tehdä uuden? Kyselin sitten, että millainen koru oli kyseessä? Tytön äiti kertoi, että koru oli ollut etelän tuliainen, ns. silmärannekoru, lisäksi siinä oli ollut kirkkaita kiiltäviä helmiä. Onneksi minulta sattui löytymään lahjoituksena saatuja "silmä"-helmiä ja niihin sopivia kirkkaita helmiä. korun pikimmiten postiin ja parin päivän kuluttua tulikin kuvaviesti tyytyväisestä ilmeestä, lisänä vastaanottajan kommentti: "Tää on parempi kun se entinen!". Oli ilo olla avuksi!

Silmärannekoru

Silmärannekorun lisäksi laitoin postipakettiin nämä pääkallokorvakorut, joiden olin jo aiemmin ajatellut sopivan kyseiselle typykälle... :)

 

Muunneltavat korvikset

Taas on viime kirjoituksesta vierähtänyt luvattoman pitkä aika! Mutta hyviä tekosyitä kuitenkin riittää. Kesällä olin melkein kuukauden reissun päällä Sveitsissä ja pohjois-Italiassa. Sen jälkeen olin viikon töissä jonka jälkeen alkoi koulu.

Pääsin siis opiskelemaan Lahden Muotoiluinstituuttiin Korumuotoilua! Tässä postauksessa ei kuitenkaan vielä nähdä mitään mullistavaa taidetta, vaan ihan vaan kotona askarreltuja juttuja.

Ajatus näihin korviksiin lähti siitä, että opettajamme sanoi, ettei meidän kannata käyttää ns. rihkamakoruja ettemme altistuisi metallien allergisoiville aineille. Kaivelin sitten korulippaitani ja löysin muutamia kulta- ja hopeakorvakoruja, joita en enää käytä ja irrotin niistä koukut. Lisäsin koukkuihin lukot, joihin on helppo vaihdella erilaisia riipuksia.

Nyt voin taas käyttää lempikorviksiani!

Saaran korut

Pikkusiskoni valmistui viikko sitten sairaanhoitajaksi. Halusin tehdä hänelle lahjaksi jotain. Hän pitää vaaleanpunaisesta, joten päätin käyttää korussa ainakin vaaleanpunaisia helmiä. Halusin korusta kuitenkin raikkaan ja keveän (ei liikaa vaaleanpunaista) joten vaaleanpunaiset helmet saivat seurakseen ruskeaan ja harmaaseen vivahtavia, ihanasti kimmeltäviä helmiä. Kaulakorun lisäksi tein vielä siihen sopivat korvakorut.

Onnea sisko!