Emalin hyvä puoli on se, että korupohjaan voi upottaa esim. kuvan ja/tai pieniä esineitä, jotka aineen kovetuttua ovat tiukasti ja vesitiiviisti kiinni. Jos pohjalle haluaa laittaa esim. valokuvan, täytyy se sivellä molemmin puolin liimalakalla ja antaa kuivua kunnolla ennen kylmäemalin lisäämistä. Pintajännitteensä ansiosta emalilla saa koruun kauniin kuperan pinnan.
Tässä muutamia esimerkkejä riipuksista ja rintakoruista, joihin on laitettu pohjalle kuva ja upotettu pieniä koristeita.
Pariin koruun kokeilin lisätä kynsilakkaa värjäämään emaliseosta. Emalille on olemassa myös ihan oikeita väriaineita. Kynsilakka toimi ihan Ok, osa kovettui vasta viikkojen päästä!
Lisäksi emalilla voi liimata esineitä toisiinsa. Se on kuitenkin hieman hankalaa, sillä ennen kovettumistaan emali on erittäin juoksevaa. Kappaleet täytyisi saada pysymään paikoillaan vaakatasossa tai muuten ne liukuvat erilleen. Sain kuitenkin liimattua allaolevat vanhat metallinapit sormuspohjiin. Poistin ensin nappien takaa kiinnityslenkit katkaisupihdeillä, sitten laitoin napin pohja ylöspäin pöydälle ja lisäsin tipan emalia ja päälle sormuspohjan. Aluksi pöytää ei saanut yhtään täristää, ettei sormuspohja olisi liukunut pois napin päältä. Yhdestä napista tuli solmioneulan koriste.
Vastoinkäymisistä huolimatta aion vielä selvittää sopivan sekoitussuhteen. Tällä tekniikalla koruista saa nimittäin todella kauniita ja kestäviä.
